Koirarantailemassa

Päätettiin extempore lähteä Sofian kanssa koirarannalle, kun ulkona oli kerran nätti ilma. Muutama muukin oli huomannut, että aurinko paistaa ja rannalla olikin paljon muitakin koiria ja hevosia (!). Vilaa ei voinut pitää kuin hetken auki ja senkin aikana se ryntäsi toisen koiran luo eikä totellut kutsua yhtään.. Koirat kuitenkin nauttivat vapaana olemisesta ja Ratita teki jotain sellaista, jota en olisi koskaan uskonut sen tekevän: meni vapaaehtoisesti kahlaamaan veteen! Vielä vaikeampi oli uskoa, että Vila meni perässä sinne! Huhhuh, minä kun luulin, että nuo kammoavat vettä!

Takaisin ajellessamme jouduin kokemaan sen kauan pelkäämäni hetken, kun auto sanoo PIIP ja varoitusvalo syttyy päälle. APUA! En minä ymmärrä autoista mitään... Äkkiä kotipihaan ja ohjekirja esiin. Selvisi, että öljyn paine on liian alhainen. Osasin itse mitata öljyn määrän, mutta en uskaltanut alkaa kronkkimaan auton sen enempää. Onneksi Jussin isä kiisi apuun ja pelasti bimbot (kyllä vain, minä, Sofia, Vila ja Ratita...) hädästä! Huh, mikään ei lopulta edes räjähtänyt, vaikka niin pelkäsin!

Kirjottaisin mielelläni enemmänkin, mutta näppis vähän reistailee. Ehkä siihen vaikuttaa semmonen seikka, että saatoin ehkäpä kaataa persikkalientä näppäimille, mutta sitähän ei kerrota Jussille, eiks nii?