Varuskunnan Kiltapäivä

Nyt se on vihdoinkin ohi! Se kauan odotettu ja pelätty Niinisalon varuskunnan kiltapäivä, joka tarkoittaa samaa kuin "omaisten vierailupäivä", mutta jostain kumman syystä sillä on noin omituinen nimi.
Lähdin kotoa ajelemaan Jussin porukoiden luo klo 10. Jätin koirat sinne (ja saatiin jättää ne hoitoon koko viikonlopuksi!) ja siitä mentiin kimpassa Niinisaloon. Ehdittiin saada auto pysäköidyksi ja kipaista sotkun vessassa, kun Jussi pääsikin jo liittymään meidän seuraan. Oli taas tosi ihana nähdä mun pientä sotilastani (joka ei ihan niin kauhean pieni itseasiassa ole :D).

(jälkimmäinen kuva ei ole ihan niin epäilyttävä kuin miltä näyttää... :D)

Tasan klo 12 alkoi ohjelma, joka sisälsi puheita, soittokunnan esityksen ja jotain muitakin näytöksiä. Me ei jääty niitä katsomaan vaan kierreltiin varuskunnan alueella ja on kyllä pakko todeta, ettei ole yhtään niin paha paikka kuin saatoin kuvitella! Ainoa esitys, jonka olisin todella halunnut nähdä oli sotakoiraesitys, mutta sekin oli sitten lopulta peruttu! Sen sijaan jäätiin katsomaan tykillä ampumista ennen ja nyt. Hieman eri meininki ja eri tehot ollut noissa tykeissä muinoin :D

Päästiin tutustumaan myöskin tupiin! Jussin kaappi oli kuin olikin oikeasti siisti ja peti hyvin pedattu. Kunpa sama linja jatkuisi sitten joskus, kun hän pääsee siviiliin (tuskinpa!). Jäätiin sitten vielä hetkeksi venaamaan, että isot herrat päästävät nuo säälittävät alokkaat lomille.
(Jussilla kädessä hieman nykyaikaisempi kenttäpullo ;)

Koko päivästä jäi tosi kiva fiilis. Ainoa asia, joka todella häiritsi oli ötökät! Niitä lenteli ristiin rastiin ja välillä päin, hyi! Selvisin kuitenkin hengissä vaikka kännykäkin lensi jossain kohtaa kädestäni, kun säikähdin jotain itikkaa...

Kuten kuvista huomaa, minulla oli tuo ihanainen kirppismekko jälleen päälläni. Hiukset Sofia kävi eilen kihartamassa ja meikkaamaan nousin klo 8, että varmasti kerkiän rauhassa tekemään itsestäni ihmisen näköisen. No, toivottavasti Jussi ei pahemmin hävennyt minua tupakavereidensa edessä..

Taitaa muuten olla hieman raskasta tuo metsissä kömpiminen... Mentiin kotiin päästyämme löhöämään sänkyyn ja siinä sitten höpöttelin jotain turhanpäiväsiä, kun jossain kohtaa kysäsin "eiks nii?". Odotin hetken ja tarkistin, miksei vastausta kuulunut: tyyppi nukkui! Kuinka kehtasikin nukahtaa kesken minun (tooodella mielenkiintoisten) juttujeni!? En ihmettele :D