Tästä se alkaa, nimittäin inttileskeys.
Kävin saattamassa Jussin tänään varuskuntaan ja viimeiseen asti ajattelin "kyllä tämä tästä, äkkiähän semmonen puoli vuotta tai vaikka kokonainenkin menee". Takaisinpäin yksin ajellessani tajusinkin, ettei se nyt ihan tuosta noin vain menekkään...
Tällä hetkellä on tosi surkee fiilis, pitäisikö tässä näin vaan olla ja elellä, kun toinen on suurimman osan ajasta kokonaan poissa, ei edes puhelimen päässä.
Parin viikon päästä pitäisi alokkaiden päästä viikonloppulomille, aika masentavan pitkä aika! Kaksi viikkoa..
No enköhän minä saa kerättyä itseni, ehkä :D
Onnistuipa Jussi muuten möhlimään jo heti ekana päivänä! Hänen rokotustodistus, jonka piti olla tietenkin mukana, kulki minun seurassani takaisin Poriin. Koitin paikata tilannetta ja skannasin paperit Jussille sähköpostiin.. Toivottavasti ne kelpasivat silläkin lailla. Ainahan minä voin hurauttaa tuon 60km Niinisaloon viemään ne ;)
EDIT, 17.7. Uskomatonta! Enää pari päivää ja Jussin eka viikonloppuloma todella alkaa. En olisi uskonut edes pärjääväni tähän asti, mutta hengissä ollaan, vielä toistaiseksi :)
voi älä huoli, kyllä se siitä! itsekin olin vuoden etäsuhteessa (n. 5h junamatkan päässä) ja se oli ihan kamalaa alussa! mutta sitten siihen alkoi tottumaan pikkuhiljaa ja nopeaan se vuosi meni :) jaksamisia!
VastaaPoistaSilloin kun me alettiin seurustella (joskus 8 vuotta sitten), niin kaksi viikkoa kerettiin olla yhdessä ennen kuin se meni inttiin. Kyllä sitä päivää odotti kovasti että se pääs intistä lomille ekan kerran! Mutta aika nopeaan tuo koko armeija-aika loppujen lopuksi meni. Kyllähän tuo lujittaa suhdettakin, kun ei jatkuvasti toinen ole siinä vierellä. Oppii arvostamaan niitä yhteisä hetkiä. Pitää vaan touhuta niitä omia juttuja.. Nythän sie voit ommella ihan rauhassa, levitellä kankaita lattioille ja sängylle, eikä se häiritse kanssaeläjää! ;D Ellei koirat sitten käy makoilemaan kankaille.... :)
VastaaPoistaMekin jouduttiin olemaan reilu vuosi toisistamme erosta ja sillä välillä tapaamiskertoja oli varmasti alle 10! Ja aluksi se oli aivan kamalaa ja oli se koko aika oikeastaan aika kamalaa odottamista...:D mutta nyt jälestä käsin ajateltuna se aika meni nopeaa ja jäi siitä paljon hyviäkin muistoja. Siinähän rakkaus punnitaan ja on hyvä tilaisuus todistaa, että oikeasti rakastaa :) Jaksamisia sulle, alku on kaikista kipein :) Mulle ainakin oli tärkeetä viettää aikaa sisarusten ja ystävien kanssa, niin ei jäänyt aikaa murehtimiseen!
VastaaPoistaKiitos ihanista kommenteista, ne todella piristivät!
VastaaPoistaHei! Eksyin blogiisi, hieno blogi! Bongasin kivat by-merkkisi, joita laitat ompeluittesi merkeiksi. Mistä olet tilannut? Itse olen tilannut merkitse.fi:stä mutta tahtoisin hieman vaihtelua...
VastaaPoistaIntti menee nopeesti ohi ja tohon tilanteeseen tottuu nopeeta :) Kyllä se siitä!
VastaaPoistatsemiä! itsekin saman tilanteen kokenut, joskin voisin sanoa pikkuisen erilaisesta tilanteesta... meillä oli kaks pvää ennen inttiin menoa häät!!! ja sit toinen läks inttiin, eikä oltu ennen häitä päivääkään asuttu saman katon alla!!! mut tunnettu 4vuotta... puol vuotta raksu joutu oleen intissä, alussahan se oli iiiiihan kamalaa... mut kyl se siitä sit meni(aika kultaa muistot) inttiin lähdöstä tulee nyt 7v... :D
VastaaPoistaKyllä se siitä, ei mene ku 2kk sen jälkeen ku se on tullu takasin ni toivot jo täydestä sydämestä että se olis jääny sinne!! :D Hahahah, ei vaaaa. Tai no joo.
VastaaPoista- Mankeli
Hah, voin vaan kuvitella :D
Poista