Mekko nipsnaps hameeksi

Minun piti blogata eilen ja rupesin lataamaan kuvia tänne Bloggeriin, kun käsky kävi: jazz-kadulla Minkan ja hänen seuralaisensa kanssa, hop hop. Mitäpä siihen vastaan sanomaan, koirat äkkiä ulos ja vaatteet vaihtoon. Ei kauaa mennyt, kun olinkin jo polkaissut Minkalle. Jazz-katu oli kyllä pohjanoteeraus: ei ketään yhtään missään.. :D Saipahan ainakin vapaasti valita, mihin istuisi, kun vapaita penkkejä oli kymmeniä rivissä.
Jazzareilla oli sen verran kuollutta, että läksittiin yhden jälkeen ja jonkun mahtavan päähänpiston jälkeen suunnattiin Cabaan. Minullahan ei ollut yökerhoiluun sopivia varusteita edes mukana! Tosi ohutpohjaiset balleriinat ja parit legginsit ja neuleen sisältävä käsilaukku eivät olleet lasinsirujen peitossa olevan ja tupaten täyteen ahdetun tanssilattian paras asuvalinta..

Anyway, olen jälleen palannut elävien kirjoille ja voin jatkaa siitä mihin eilisessä bloggausyrityksessäni jäin:

Ostin kirpparilta XS-S-kokoisen mekon ja näin heti, ettei se mahtuisi kuin juuri ja juuri toiselle reidelleni. Mekko maksoi kuitenkin vain euron, ja kangas oli tosi ihanaa, joten visioin siitä heti hameen. Pieni saksimisoperaatio, framillon-nauhaa, leveää kuminauhaa ja hetki ompelukoneen ääressä saivat aikaan oikein käyttökelpoisen hameen.
Tässä mekko alussa:

Ja lopussa (Vila on hengessä mukana ;):

Koitin ottaa itselaukaisimella kuvaa ja tässä paras otos:

Ja tuon ottamiseksi viritin pienen telineen kameralle: lack-pöytä, pyykkikori ja koiran kantohäkki. Myöskin kameran akunlaturilla oli tärkeä rooli tässä häkkyrässä.
Ei ihan yksinkertaista puuhaa :D

Samalla kirpparireissulla mekon lisäksi mukaani tarttui oikein hyväkuntoinen musta neuletakki ja violetti toppi. Yhteensä kaikki kolme vaatetta maksoivat 1,7€ :D

Nyt pitää kyllä valittaa, kun ketuttaa niin kauhiasti! Vila on taantunut ihan totaalisesti Jussin lähdön jälkeen (tai en tiedä tapahtuiko taantuminen jo ennen, mutta yksin koiria hoitaessa joutuu tekemään kaiken itse, jolloin nämä kaikki asiat kiehuttavat vielä sata kertaa enemmän..). Vila on päättänyt, että sisäsiisteys on ihan turhaa ja tekee asiansa sisälle tai ulos - fiiliksen mukaan. Ratita toimii tietenkin perässä.. Olin eilen töissä neljään ja olin ulkoiluttanut koirat 9.30, siinä oli siis välissä 6,5h ja siinä ajassa joku koirista oli tehnyt kolmet tarpeet lattialle! Eilen illalla vein koirat kahdeksan aikaan ja palasin neljältä: 8tuntia ja löysin kolmet kakat ja neljä pissaa! PRKL! Kaiken huipuksi: olin äskön ulkona 5minuuttia hakemassa Jussin koulupapereita Jussin äidiltä ja Vila oli köntsinyt sillä aikaa oven eteen!
No, lattiathan voi aina siivota, mutta naapureiden vihaisia katseita, kun koira haukkuu yksinään, niitä ei niin vain siivota! Vila on siis jälleen aloittanut yksinään haukkumisen!! Ihan painajaista, kun luulin, että Ratitan tulon jälkeen se olisi loppunut - ikuisesti. Tulee ihan avuton olo, pitääkö minun ihan oikeasti jaksaa tuota riiviötä? Mitä sitten, kun aloitan opiskelut ja olen päivisin poissa 8 tuntia jos Vila haukkuu täällä? Ei kiva saada häätöä tai jotain..
Vaikka ärsyttääkin ihan valtavasti niin onhan nuo koirat silti valtavan rakkaita. Tässä Ratitan nukkumispaikanvalinnasta taidonnäyte:

Kevennyksenä todella taidokkaasti piirretty paint-kuva havainnollistamaan, kuinka meillä jaetaan sänky koirien kanssa. Ratita (pieni vaaleanruskea partikkeli) haluaa yleensä nukkua pehmeällä tyynyllä, Vila (tummanruskea) nukkuu nääääääin levällään kaikki tassut suorina ja Martta (joka on ollut minulla nyt muutaman päivän hoidossa) valitsee jalkopäästä paikan ja nukkuu siellä enemmän tai vähemmän poikittain. Lopputulos näyttää siis tältä:

Tässä kohtaa rupeaa mietityttämään: mihin minun kuuluisi mahtua? Menen joko seinän ja sängyn välissä olevaan koloon tai sitten nukun matolla, onhan siinä valinnanvaraa! ;)