Pieni yllätys ensimmäisen viikonloppuloman kunniaksi

Tulin juuri töistä kotiin (vai voiko mukavan koiran hoitamista edes sanoa työksi?) ja koska sovittiin Jussin kanssa puhelimessa, ettei hän käy enää täällä blogissa ennen perjantaita, haluan kertoa pienestä yllätyksestä, joten olen pari viikkoa valmistellut.
Jussin varmaankin ensimmäinen (ja aikalailla ainoa) valituksenaihe armeijasta oli rannekellon puuttuminen. Jussia jo kauan palvelleen kellon rannehihna on kuulemma nykyisin liian tiukka eikä kelloa voi vaivatta enää käyttää. Uuden, kunnollisen teräskellon (Hilfiger sen kuulemma olla pitää!) hankkiminen armeijaa varten kuulostaa typerältä, joten koko rannekellon puuttuminen vain unohtui, kunnes Jussi sanoi jo toisena armeijapäivänään puhelimessa "oon ihan kujalla ajasta, ku täällä ei oo kelloja paljon missään.." Tunnollinen tyttöystävä kun olen (hah.. :D), tiesin heti mitä tehdä. Ja sattumalta Minkalla on eräs tuttu, joka tietää aika paljon enemmän kuin me muut rannekelloista. Sieltä sain sitten vinkkiä, mistä saisi suht edullisen, hyvän, vedenpitävän ja edes hieman iskunkestävän kellon armeijakäyttöön.

Laatukoru.fi:stä löytyi Casio Collection W-42H-1, hintaa 35€ ja ominaisuuksina LED-valo, vedenpitävyys (50m) ja hiilikuiturakenne. Aikas passeli! Pakko hieman kehua myös liikkeen toimitusaikaa: tilasin kellon perjantaina myöhään illalla ja paketti oli noudettavissa tiistaina. Aika haipakkaan olivat sen laittaneet tulemaan heti viikonlopun jälkeen!
Ehkä hieman harmitti, kun avasin paketin ja kello vaikutti ihan lelulta: todella kevyt ja muovinen. Otin kuitenkin vähän selvää, mitä roskaa olin taas mennyt ostamaan ja selvittelin, että mm. kellon rannehihna on jotain erityiskestävää muovia ja muutenkin koko systeemi on suuniteltu hyvin kevyeksi. Merkkikin on Casio, eli elän siinä toivossa edelleenkin, etten mennyt laittamaan rahojani totaaliseen shaibaan ;)

Kellolle kaveriksi olen pikkuhiljaa tässä parin viikon aikana ommellut pupupehmolelua. Jussi varmasti inhoaa näitä minun "tein sulle tälläsen hirvityksen, rakasta sitä."-lahjojani, mutten kyennyt vastustamaan kiusausta. Ohje pupujussin tekoon ja kaavat löytyivät Ruttunutun blogin kautta täältä.
Sovelsin hieman kaavoja ja mm. raajat ovat ihan omasta päästä. Pää epäonnistu ihan totaalisesti (muotosaumojen kohdistus on yhtä laadukas kuin 3-vuotiaan hyperaktiivisen uhmaikäisen lapsen tekemänä..). Muutenkin pupusta löytyy roppakaupalla virheitä ja epäsiistejä kohtia, mutta sellaisiahan me kaikki ollaan: vähän viallisia..

Kellon paketoin harmaaseen paperiin ja päälle tuli punainen rusetti ;)

Tänään vielä askartelin kellopaketille ja pupulle yhteisen pussukan. Tuhrasin yli tunnin elämästäni tämän pussukan taitteluun ja koristeluun, mutta onhan se ihan hieno, ainakin minun mielestäni..

Varoittelin jo Jussia, että varautuu esittämään kauhian otettua, kun ojennan tämän räpellyksen hänelle. Tein myöskin selväksi, ettei jokaisilla lomilla ole luvassa lahjapakettia :D
Koko lahjan häärääminenhän on ollut enimmäkseen terapeuttista minulle, kun on ollut toista ikävä ja tuntunut yksinäiseltä, tuon pupun ompeleminen ja kellon paketoiminen ovat auttaneet edes hieman.