Pori Jazz

Olen asunut Porissa 9 vuotta, enkä ole koskaan käynyt Pori Jazzin maksullisissa konserteissa. Tänään tuohonkin tuli muutos, kun Jussin porukat pyysivät meitä heidän kanssaan Kirjurinluotoon nauttimaan ihanasta säästä ja menevästä musiikista. Tottakai me oltiin messissä ja lievän pommiin nukkumisen (jos klo 13 heräämistä nyt sellaiseksi voi sanoa..) jälkeen keräättiin luumme ja suunnattiin kohti Kirjuria.

Väkeä oli kuulemma edellisiin vuosiin verrattuna paljon, kun kyseessä oli sunnuntain konsertti. Meillä oli kuitenkin kiva viltti-/piknik-tunnelma, eikä minusta ainakaan ollut yhtään liian ahdasta.

Esiintyjinä olivat joku ja sen jälkeen joku toinen. Pääesiintyjänä Norah Jones ja ihan hävettää myöntää, etten tosiaankaan tiedä, ketä tuo nainen edes on.. Jouduttiin Jussin kanssa kuitenkin lähtemään kesken Jonesin esiintymisen, kun joidenkin piti olla klo 22 mennessä takaisin armeijassa ja meillä riitti vielä paljon tekemistä ennen kuin Jussi oli lähtövalmis (parranajon, laukun pakkaamisen, suihkussa käymisen yms, eihän niitä voi koskaan hyvissä ajoin suorittaa..)

Kerrankin aurinko paistoi sillä hetkellä, kun minäkin pääsin siitä nauttimaan. Yleensä katselen haikeana helteestä nauttivia ihmisiä ikkunan läpi ja jatkan Omena-hotellin sängyn petaamista hikihatussa..

Nyt on Jussi saatettu takaisin armeijaan ja taas tuntuu niin haikealta. Onneksi tällä kertaa ei ole kahden viikon odotusta, vaan ensi lauantaina mennään Niinisalon Kiltapäivään ja samalla saadaan ottaa Jussi mukaamme sieltä viikonloppulomille. Jussi taisi olla ennemminkin huojentunut, kun pääsi vollottavasta tyttöystävästään taas hetkeksi eroon :D
Jälleen pitää todeta, kuinka paljon inhoan liikenteessä kohdattuja läheltä piti-tilanteita! Köröttelen rauhassa Niinisalosta kohti Poria siinä Pomarkun kohdilla, kun yhtäkkiä edessä olevalta mäennyppylältä ilmestyy auto. Auto on tietenkin minun kaistallani ja ajaa kohti. Onneksi aivot osasivat käsitellä tilanteen varsin nopeasti ja siirsi refleksin tavoin jalan jarrulle. Kunnon jarrutuksen sai kyllä tehdä, että auto kerkesi sujahtamaan takaisin omalle puolelleen. Sama refleksi, joka siirsi jalan jarrulle nosti myöskin keskisormeni pystyyn. En vain voinut olla näyttämättä kesoa tuollaisille hulluille, jotka ohittavat keltaisesta viivasta huolimatta ja vaarantavat oman henkensä lisäksi myös muiden pienet elämät. MÖR.